Risteilyjä ja junailua

Olin siis uuden poikamieselämän alussa erottuani tyttöystävästäni tai oikeastaahan hänestähän oli ehtinyt tulla virallisesti jo avovaimokin sillä olimme asuneet jonkin aikaa samassa osoitteessa. Pidempi seurustelusuhde oli selvästi kasvattanut itseluottamustani ja niinpä syöksyin innolla taas sinkkumarkkinoille niin nuorempia kuin vanhempiakin naisia tiiraillen. Viikonloput kuluivat hyvin usein kaupungin yöelämässä tai risteilyillä ja niiden lisäksi kulutin runsaasti aikaa netin chat-palstoilla niin arkisin kuin viikonloppuisinkin.
Mutta mutta, mitään ihmeempää menestystä deittimarkkinoilta ei heti irronnut ja pahempi märkä rätti suoraan naamalle oli se kun kuulin ex-tyttöystäväni kyllä jo kiehnäävän uuden poikaystävän kainalossa. Voi kökkö!
Risteilyillä kävin tosiaan tuohon aikaa kavereiden kanssa varsin tiiviisti. Yleensä kohteenamme olivat sellaiset 20 tunnin Tallinnan risteilyt joilla ei ollut edes mahdollisuutta poistua laivasta. Usein illan ja yön aikana kävin niin, että porukkamme hajosi ja huomasin itse suuntaavani diskon lisäksi myös laivan yökerhoon hieman vanhempia naisia katselemaan. Yökerhossa esiintyi yleensä joku iskelmäartisti joka veti heitä puoleensa.
Muistanpa joskus myös kohteliaasti kysyneeni vapaata istumapaikkaa jonkun rouvan vierestä ja viritelleeni siinä yökerhon hämyssä jutun juurtakin. Kerran valittelin ihan tarkoituksella vieressäni istuneelle ladylle huonoa tanssitaitoani ja kikkahan toimi kun nainen vastasi heti hymyillen, että ei se niin vaikeaa ole ja kyllä sä varmaan vähän osaat. Niinpä pääsin hetkeksi parketille huojumaan hänen kanssaan. Ja mukavahan se oli saada aikuinen nainen tanssiparikseen vaikka jalkojen kanssa saikin olla tarkkana. Olisi ehkä kannattanut hankkiutua jollekin tanssikurssille tuolloin.
Mutta mihinkään suorempaan toimintaan en kyllä koskaan päässyt risteilyillä vanhempien naisten kanssa. Osittain syy oli varmasti siinä, että varjelin kuitenkin vielä melko ujona visusti mainettani kavereideni silmissä enkä halunnut heidän tietävän kiinnostuksestani vanhempia naisia kohtaan.
Eikä risteilyt olleet ihan ainoa paikka jossa yritin tehdä tuttavuutta vanhempien naisten kanssa. Kerran täpötäydessä VR:n ruuhkajunassa viereeni sattui istumaan tyylikäs business-nainen. Muistan miten keskustelumme alkoi siitä kun hän kertoi inhoavansa selkämenosuuntaan matkustamista kuten paikkamme olivat. Pelkäsin jo hänen yrittävän vaihtaa paikkaansa jonnekin muualle ja mikä menetys olisikaan ollut tuon tyylikkäät business-vaatteet kuten tummat suorat housut päälle pukeneen reilu nelikymppisen ladyn seuran vaihtuminen vaikka johonkin vanhempaan äijään tai vaikka varusmieheneen.
Niinpä pistin parastani ja sain jatkettua tuota hänen avaamaansa keskustelua ja vähitellen huomasimme meitä yhdistäviä asioita ja keskustelu eteni. Hänellä oli mm. ollut vähän samanlaisia opiskelukokemuksia joita minulla oli juuri silloin. Juttua vain jatkui ja pian parituntinen matka lähestyi loppuaan. Nainen katsoi minua hymyillen ja totesi, että menipä tämä matka tosi mukavasti selkämenosuuntaanpäinkin kun oli noin mukavaa juttuseuraa. Olimme parin tunnin aikana ehtineet kertoilla elämäntarinoitamme jo niin paljon, että tiesin hänen nimensä ja että hän oli eronnut yhden tyttären yksinhuoltaja. Että minua harmitti kun olin jo edeltä käsin tilannut isäni hakemaan asemalta junan saapumisaikaan enkä täten voinut pyytää tätä ihastuttavaa matkakumppaniani vielä kahville asemalla. Ihan mieluusti olisin kulkenut asemalta eteenpäin bussillakin jos vaan olisin voinut vielä vokotella tuota upeaa naista.
Keksin kuitenkin vielä parin päivän päästä etsiä hänen yhteystietojaan netistä ja sieltähän löytyi sähköpostiosoite mikä oli tuohon aikaan vielä melko harvinaista. Kirjoittelin hänelle kohteliaan viestin ja kiittelin vielä poikkeuksellisen mukavasta matkaseurasta. Hän kirjoitti minulle mukavan viestin takaisinkin, mutta valitettavasti viestittelymme sitten tyrehtyi.
Joten edellee piti vain odotella ja yrittää, että tärppäisi...

Tyttöystävä

Koulu- ja lukioajat jäivät sitten lopulta taakse vaikka ne silloin tuntuivatkin kestävän ikuisuuden. Minun elämässäni tämä tarkoitti suurta muutosta sillä sain opiskelupaikan toisesta kaupungista ja tulin näin muuttaneeksi pois vanhempieni valvovien silmien alta heti 18-vuotiaana lukion jälkeen.
Innolla lähdin tutustumaan uuteen kaupunkiin ja itsenäiseen elämään opiskelijasoluasunnossa. Ikäviäkin yllätyksiä tuli vastaan mm. siten, että vaatekaapista ei löytynyt enää puhtaita vaatteita ellei ollut itse vaivautunut pyykkitupaan ja jääkaapin täydennyskin jäi omalle vastuulle.
Mutta meneminen ja tuleminen oli täysin vapaata, voi sitä poikamieselämän riemua. Kaupungin yöelämäkin tuli vauhdilla tutuksi. Ja haaveissa pyöri sekä omanikäiset tytöt että myös aikuiset naiset. Kummistakaan ei vielä ollut kovin ihmeellisiä kokemuksia. Kouluaikoina kun olin kuitenkin ollut ulospäin sellainen aika hiljainen ja ujokin kaveri vaikka pään sisällä pyöri kaikenlaisia ajatuksia.
Pian oli pari yökerhostakin bongattua hetken tyttöystävää, mutta suuremman mullistuksen hiljaisen puoleisen nuorenmiehen seuraelämään teki tutustuminen internetiin ja sen chat-palstoihin jotka olivat silloin uusinta uutta. Mieleen on erityisest jäänyt legendaarinen Kiss FM :n chat. Siellä sitä vietettiin aikaa oikein urakalla tyttöjä ja naisia vokotellen. Ja ensimmäiset nettitreffitkin tuli jo sovittua. Ne tosin ihan kiltisti omanikäisten tyttöjen kanssa.
Ensimmäisen opiskelutalven aikana pääsi kuitenkin käymään niin, että rakastuin yökerhosta löytämäni nuoren neidon kanssa ja totesin olevani tosi onnellinen hänen kanssaan. Suhteesta kehittyi pidempiaikainen ja kävin sinä aikana myös armeijan.
Armeijassa olin osan palvelusajastani hieman erikoisemmissa hommissa joissa tapasin päivittäin armeijan palveluksessa olevia toimistovirkailijanaisia. Miten haaveilinkaan heistä! Oli kova ikävä tyttöystävää, naista yleensäkin ja ympärillä pyöri noita keski-ikäisiä toimistonaisia. Uuh, miten ajatukset eksyivätkin usein siihen mitä heidän kanssaan voisi tapahtua vaikka kellarikerroksen wc:ssä. Mitä noiden ihanaisten hameiden ja jakkupukujen peitossa olisikaan. Miltä tuntui työntää kädet heidän paitapuseronsa sisään ja hyväillä aikuisen naisen rintoja tai nostaa hameenhelmaa. Olen kuitenkin aina ollut uskollinen yhden naisen mies (siis yksi nainen kerrallaan) enkä voinut kuvitella pettäväni tyttöystävää, mutta vilkasta mielikuvitustani tuo periaate ei pystynyt estämää.
Armeijan jälkeen jatkoin opiskelua ja jossain vaiheessa alkoi tuntua, että joko tässä nyt on kaikki ne poikamieselämän seikkailut seikkailtu kun suhde tyttöystävän kanssa oli aika vakaalla pohjalla. Hän oli jo ehtinyt elää aika vallattomat nuoruusvuodet ja minusta alkoi tuntua, että en ollut vielä valmis vakiintumaan vaan kaipasin seikkailuja enkä pelkkää opiskelua ja kotielämää. Tämä taisi olla yksi suhteemme kompastuskivi muutaman muun lisäksi ja niinpä erosimme.
Olin uuden poikamieselämän ovella ja nyt päätin satsata täysillä siihen, että myös haaveeni aikuisista naisista toteutuisi. Ja toteutuivathan ne, muuta niistä sitten seuraavissa teksteissä...

Kirjetulva

Kirjoitettuani edellisen blogitekstini palautui mieleeni vielä yksi kokeilu noilta ajoilta joka opetti minulle aika paljon. Olin siis lukioikäinen ja turhautunut kun kirjalliset yhteydenottoni eivät tuottaneet toivottua tulosta aikuisten naisten kanssa. Niinpä aloin miettiä syitä ja seurauksia ja päätin tehdä pienen kokeilun.
Keksin tehtailla tekaistun ilmoituksen pornolehteen ja selvittää sen avulla miten muut miehet vastaavat naisten ilmoituksiin. Jollain tapaahan sitä oli selvitettävä miten erottautua muista miehistä. Niinpä siis kirjoitin treffi-ilmoituksen jossa etsin seksiseuraa ja kerroin muistaakseni olevani vähän päälle 3-kymppinen nainen. Ajattelin, että 3-kymppiset naiset ovat varmaankin niitä vetävimpiä ja parhaita. Ilmoituksen vastaukset ohjasin tulemaan sopivalle nimimerkille poste restantena. Tuohon aikaanhan oli vielä mahdollista käyttää vain nimimerkkiä poste restantessa mikä nykyään on kielletty.
Jouduin taas odottelemaan muutamia viikkoja, että ilmoitukseni oli julkaistu ja vastauksia alkaisi tulla. Jännittyneenä menin sitten hakemaan poste restante vastauksia ja kuvittelin saavani muutamia vastauksia. Vaan toisinpa kävi! Hakiessani vastauksia niitä oli melkoinen kirjepino! Hyvä että sain ne sullottua koulureppuuni kun olin kirjeiden hakureissulla koulupäivän jälkeen.
Kotona sitten availin kiinnostuneena noita kirjeitä joissa miehet tyrkyttivät itseään keksimälleni naiselle. Yllättävän monessa oli rohkea alastonkuvakin mukana vaikka elettiin vielä filmikameroiden aikaa joilloin kuvat täytyi kehittää valokuvaliikkeissä. Nuo kuvat lähinnä yökötyttivät. Ja miesten kirjoitukset olivat varsin suorasukaisia ja kuvailivat tulevaa seksiä hyvinkin yksityiskohtaisesti.
Jo ensimmäisellä hakukerralla vastauksia tuli niin paljon, että loput jätin noutamatta. Minulle selvisi myös samalla hyvin selvästi miksi en ollut saanut vastakaikua naisten ilmoituksiin lähettämiini viesteihin. Naiset saivat vastauksia aivan valtavasti. Tämä kokeilu herätti kuitenkin minut jo tuolla iällä pohtimaan, että minkälaisia vastauksia naiset kenties toivoisivat. Päättelin, että alastonkuvalla ja ronskilla tekstillä lähestyminen ei varmasti ollut kovin fiksu veto ja sillä ei ainakaan erottuisi massasta. Tästä oivalluksesta minulle oli myöhemmin suuri hyöty vaikka siihen menikin vielä aikaa, että haaveeni aikuisesta naisesta toteutui.

Kirjeitä

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja esimerkiksi koulun ainekirjoitus ei tuottanut minulle ongelmia. Jos valittavana oli useampi aihe niin valitsin yleensä äkkiä mukavimman ja pian tarina alkoikin jo muotoutua päässäni. Pian olin jo vauhdilla kirjoittamassa mielikuvitukseni tuotetta paperille. Ja yleensä olin valmis ensimmäisten joukossa ja sain hyviä arvosanoja. Tämä kirjoittamisen taito on sitten myöhemmin auttanut minua myös tutustumaan puumanaisiin varsinkin netin välityksellä.
Jos haaveilet omasta puumanaisesta niin kannattaa harjoitella kirjoittamista. Ehkä helpoiten sitä oppii vain kirjoittamalla, kirjoittamalla ja kirjoittamalla. Älä liikaa pysähdy miettimään vaan kirjoita vaan ajatuksiasi rohkeasti paperille. Ja jos tuntuu, että et saa tarpeeksi tekstiä aikaiseksi niin kannattaa noudattaa vanhan äidinkielen opettajani mainiota neuvoa: Pysähdy kuvailemaan. Eli mieti miten voisit kuvailla kertomaasi asiaa tarkemmin vaikka muutamalla lauseella. Moni nainen on helppo hurmata sanoilla ja netissä erotut helpommin joukosta kun osaat kirjoittaa enemmän selkeää ja mielenkiintoista tekstiä etkä lähesty naista vain parilla lyhyellä lauseella. Ja vinkkinä vielä, että harva nainen innostuu suorista seksivihjailuista ja alapääjutuista. Voit kirjoittaa ihan vaikka vaan kuulumisiasi ja pitää siten keskustelua yllä. Nainen kun on sen verran fiksu olento, että ymmärtää kyllä mitä miehen ja naisen välillä voi olla.
Mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Minultakin meni vuosia ennen kun löysin lopulta toivottuunkin tulokseen johtavan lähestymistavan. Tosin omalla kohdallani siinä auttoi myös tietotekniikan kehittyminen. Kun olin lukiossa ei internetiä vielä ollut vaan oli turvauduttava paperikirjeisiin. Se se oli hidasta ja hankalaa nykyiseen nettimaailmaan verrattuna, mutta yritystä itseltäni ei puuttunut silloinkaan! Aina kannattaa yrittää!
Ensimmäiset kirjalliset lähestymisyritykseni aikuisia naisia kohtaan ovat nykyään lähinnä koomisia muistoja. Siihenkin aikaan jaetussa ilmaisjakelulehdessä oli treffi-ilmoituksia. Niistä sitten valitsin tekstin perusteella jonkun kiinnostavan kuuloisen naisen. Kuviahan noissa lehdissä ei ollut. Kirjoitin sitten naiselle kirjeen jossa kerroin ajatuksistani ja ehdotin tapaamista tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan erään patsaan juurella kaupungilla. Seurasi piinaava, mutta toisaalta kiihottava ja erilaisia ajatuksia herättävä viikon tai parin odotus, että kirje oli takuulla tavoittanut vastaanottajan ja sitten ajoin koulupäivän jälkeen sovittuun aikaan bussilla kyseisen patsaan luokse ja toivon naisenkin ilmestyvän sinne. Vaan eipä ilmestynyt, kuinka yllättävää! Muutamien kokeilujen jälkeen totesin, että tämä taktiikka ei kyllä toimi. Tuohon aikaan ei siis ollut kännyköitä ja en todellakaan voinut laittaa kirjeisiin kotipuhelinnumeroani sillä asuin vielä vanhempieni luona.
Seuraavaksi onnistuin keksimään miten poste restante -palvelu toimii. Kirjeenhän voi siinä osoittaa nimellä johonkin postitoimipaikkaan ja käydä sitten sieltä itse hakemassa. En nimittäin halunnut tällaista kirjeenvaihtoa kotiosoitteeseen uteliaiden perheenjäsenten pelossa. Samoihin aikoihin luin myös jo suurella innolla suomalaisia pornolehtiä. Niinpä päätin jättää myös oman ilmoitukseni pornolehteen seksiseuran toivossa. Vastausosoitteeksi laitoin tuollaisen poste restante -osoitteen. Jälleen piti odottaa viikkotolkulla, että ilmoitukseni julkaistaisiin lehden seuraavassa numerossa ja että vastaukset saapuisivat poste restante -osoitteeseeni. Taaskin todettava miten paljon helpommaksi nämä asiat ovat käyneet internetin myötä! Lähetinpä myös itse yhden vastauskirjeen ilmoitukseeni, että tietäisin toimiiko tämä poste restante. Viikkojen odotuksen jälkeen noudin poste restante lähetykset ja yllätys yllätys! Siellä oli yksi kirje, se itseni lähettämä. Pettymys oli jälleen suuri ja näin jälkeenpäin ja hieman lisää elämänkokemusta keränneenä ymmärrän kyllä, että aika harva nainen kai niitä pornolehtiä ja sitä myöten ilmoitustani luki.
Media oli siis selvästi väärä. Jatkossa yritin muidenkin lehtien kautta, mutta tulos ei sen kummempi ollut. Ja varmasti yksi tärkeä syy oli myös se, että olin tuolloin vielä hieman alle 18-vuotias minkä myös kerroin ilmoituksissani. Jälleen näin aikuisena on helppo ymmärtää, että eihän kukaan aikuinen nainen alaikäistä seuraani halunnut.
Yksi erikoinen tapaus näihin yrityksiini kyllä liittyy mikä on vaivannut minua näihin päiviin asti. Kokeiltuani vielä uudestaankin pornolehdessä ilmoittamista (taisi olla Kallessa se ilmoitus) sain hyvin mielenkiintoisen vastauksen. Se oli kirjoitettu persikan värisella paperille siististi kirjoituskoneella ja allekirjoitettu kauniisti punaisella kuulakärkikynällä. Kirjeen välissä oli myös lehdestä leikattu kuva alusvaatteisillaan olevasta vaaleasta naisesta. Tekstissä nainen esittäytyi ja kertoi vierailevansa usein kotikaupungissani työasioissa, yöpyvänsä hotellissa ja kaipaavansa kaltaistani seuraa seksin merkeissä. Hän kertoi olevansa naimisissa ja että heillä oli miehensä kanssa naisten alusvaatteita maahantuova firma ja että kuva oli firman mainoksesta johon "hänkin vanharouva oli joutunut malliksi" kuten hän kirjoitti. Mikä parasta hän kertoi myös hotellin missä yöpyisi seuraavalla viikolla ja pyysi minua soittamaan hotelliin silloin ja tulemaan hänen luokseen. Odotin aivan tohkeissani tuota ajankohtaa ja ajattelin jo, että nyt pääsen harrastamaan seksiä aikuisen naisen kanssa. Kirje tuoksuikin aivan joltain naisten parfyymiltä. Kun kyseinen ajankohta tuli niin soitin eräästä puhelinkioskista hotelliin ja pyysin yhdistämään sen ja sen nimiselle naiselle. Yllätykseni oli suuri kun hotellin vastaanotosta minulle sanottiin, ettei tämän nimistä henkilöä ole heidän hotellissaan. Vielä tänä päivänäkään minulle ei ole selvinnyt mikä juttu tämä kirjeen takana oikein oli. Joku oli kuitenkin nähnyt todella vaivaa tuon kirjeen eteen. Mutta nykyisen elämänkokemukseni avulla olen sitä mieltä, että tarina oli kyllä liian hyvä ollakseen totta ja kyseessä ei ollut vain matkan peruuntuminen. Yritin joskus myöhemmin myös selvittää kyseisen nimisen naisen yhteystietoja ja sen nimistä ei Suomesta löytynyt. Silti minua jaksaa hämmästyttää miksi joku halusi minulle tuollaisen kirjeen lähettää.