Olin siis uuden poikamieselämän alussa erottuani tyttöystävästäni tai oikeastaahan hänestähän oli ehtinyt tulla virallisesti jo avovaimokin sillä olimme asuneet jonkin aikaa samassa osoitteessa. Pidempi seurustelusuhde oli selvästi kasvattanut itseluottamustani ja niinpä syöksyin innolla taas sinkkumarkkinoille niin nuorempia kuin vanhempiakin naisia tiiraillen. Viikonloput kuluivat hyvin usein kaupungin yöelämässä tai risteilyillä ja niiden lisäksi kulutin runsaasti aikaa netin chat-palstoilla niin arkisin kuin viikonloppuisinkin.
Mutta mutta, mitään ihmeempää menestystä deittimarkkinoilta ei heti irronnut ja pahempi märkä rätti suoraan naamalle oli se kun kuulin ex-tyttöystäväni kyllä jo kiehnäävän uuden poikaystävän kainalossa. Voi kökkö!
Risteilyillä kävin tosiaan tuohon aikaa kavereiden kanssa varsin tiiviisti. Yleensä kohteenamme olivat sellaiset 20 tunnin Tallinnan risteilyt joilla ei ollut edes mahdollisuutta poistua laivasta. Usein illan ja yön aikana kävin niin, että porukkamme hajosi ja huomasin itse suuntaavani diskon lisäksi myös laivan yökerhoon hieman vanhempia naisia katselemaan. Yökerhossa esiintyi yleensä joku iskelmäartisti joka veti heitä puoleensa.
Muistanpa joskus myös kohteliaasti kysyneeni vapaata istumapaikkaa jonkun rouvan vierestä ja viritelleeni siinä yökerhon hämyssä jutun juurtakin. Kerran valittelin ihan tarkoituksella vieressäni istuneelle ladylle huonoa tanssitaitoani ja kikkahan toimi kun nainen vastasi heti hymyillen, että ei se niin vaikeaa ole ja kyllä sä varmaan vähän osaat. Niinpä pääsin hetkeksi parketille huojumaan hänen kanssaan. Ja mukavahan se oli saada aikuinen nainen tanssiparikseen vaikka jalkojen kanssa saikin olla tarkkana. Olisi ehkä kannattanut hankkiutua jollekin tanssikurssille tuolloin.
Mutta mihinkään suorempaan toimintaan en kyllä koskaan päässyt risteilyillä vanhempien naisten kanssa. Osittain syy oli varmasti siinä, että varjelin kuitenkin vielä melko ujona visusti mainettani kavereideni silmissä enkä halunnut heidän tietävän kiinnostuksestani vanhempia naisia kohtaan.
Eikä risteilyt olleet ihan ainoa paikka jossa yritin tehdä tuttavuutta vanhempien naisten kanssa. Kerran täpötäydessä VR:n ruuhkajunassa viereeni sattui istumaan tyylikäs business-nainen. Muistan miten keskustelumme alkoi siitä kun hän kertoi inhoavansa selkämenosuuntaan matkustamista kuten paikkamme olivat. Pelkäsin jo hänen yrittävän vaihtaa paikkaansa jonnekin muualle ja mikä menetys olisikaan ollut tuon tyylikkäät business-vaatteet kuten tummat suorat housut päälle pukeneen reilu nelikymppisen ladyn seuran vaihtuminen vaikka johonkin vanhempaan äijään tai vaikka varusmieheneen.
Niinpä pistin parastani ja sain jatkettua tuota hänen avaamaansa keskustelua ja vähitellen huomasimme meitä yhdistäviä asioita ja keskustelu eteni. Hänellä oli mm. ollut vähän samanlaisia opiskelukokemuksia joita minulla oli juuri silloin. Juttua vain jatkui ja pian parituntinen matka lähestyi loppuaan. Nainen katsoi minua hymyillen ja totesi, että menipä tämä matka tosi mukavasti selkämenosuuntaanpäinkin kun oli noin mukavaa juttuseuraa. Olimme parin tunnin aikana ehtineet kertoilla elämäntarinoitamme jo niin paljon, että tiesin hänen nimensä ja että hän oli eronnut yhden tyttären yksinhuoltaja. Että minua harmitti kun olin jo edeltä käsin tilannut isäni hakemaan asemalta junan saapumisaikaan enkä täten voinut pyytää tätä ihastuttavaa matkakumppaniani vielä kahville asemalla. Ihan mieluusti olisin kulkenut asemalta eteenpäin bussillakin jos vaan olisin voinut vielä vokotella tuota upeaa naista.
Keksin kuitenkin vielä parin päivän päästä etsiä hänen yhteystietojaan netistä ja sieltähän löytyi sähköpostiosoite mikä oli tuohon aikaan vielä melko harvinaista. Kirjoittelin hänelle kohteliaan viestin ja kiittelin vielä poikkeuksellisen mukavasta matkaseurasta. Hän kirjoitti minulle mukavan viestin takaisinkin, mutta valitettavasti viestittelymme sitten tyrehtyi.
Joten edellee piti vain odotella ja yrittää, että tärppäisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti