tiistai 21. huhtikuuta 2015

Tapaaminen kultturellin puumanaisen kanssa

Niin koitti sitten se iltapäivä minkä olimme sopineet tapaamisajaksi kultturellin rouvan kanssa josta jo viimeksi kirjoitin. Kävin kotona suihkussa ja käytin tovin vaatteiden valitsemiseen. Hiukan mietitytti miten pitäisi pukeutua konserttiin johon olimme menossa. Päädyin siisteihin tummiin housuihin ja vaaleaan kauluspaitaan. Konsertti olisi suuressa salissa ja illan päätähtenä laulaisi Pentti Hietanen. Ei ehkä se ihan suurin suosikkini, mutta jo ajatuskin hieman hienomman puoleisesta konsertista hämyisen pimeässä konserttisalissa aivan minusta kiinnostuneen aikuisen naisen vieressä kiehtoi kovasti.
Starttasin autoni ja lähdin ajamaan kohti keskustaa. Daamini saapuisi kaupunkiin junalla, mutta olimme sopineet tapaamispaikan pienen matkan päähän asemasta. Hän oli kirjoittanut, että tunnistaisin hänet kirkkaan punaisesta kaulaliinasta. Olin hyvissä ajoin kaupungilla ja löysin autolleni parkkipaikan aivan kulman takaa tapaamispaikastamme. Olin sen verran etuajassa, että päätin jäädä vielä hetkeksi autoon kuuntelemaan radiota. Ulkona kun oli ihan kunnon talvisää vaikkakaan ei hirveän kylmä.
Ajoissa kävelin sitten sovitulle tapaamispaikalle. Seisoskelin siinä ja olin varmaan hyvin hermostuneen näköinen vilkuillessani kelloa jatkuvasti. Juna oli aikataulun mukaan juuri saapunut asemalle ja hänen piti kävellä sieltä suoraan luokseni.
Jouduin odottelemaan vielä hetken, mutta sitten näin minua lähestyvän hymyilevän naisen jolla oli kirkkaan punainen kaulaliina. Hänellä oli tumma vaatetus ja lyhyehköt punertavat hiukset. Itse asiassa varsin tavallisen näköinen noin 5-kymppinen nainen, mutta hänen hymynsä ja ilmeensä kyllä kertoi, että hän se oli. Ensivaikutelma oli varsin mukava.
Moikkasimme toisiamme, hymyilimme ja vaihdoimme muutaman sanan. Sanoin, että autoni on aivan kulman takana ja päätimme lähteä ajelemaan pienen lenkin. Hän sanoi katselevansa mielellään kaupunkia mukavan nuorenmiehen kyydissä. Keksimme heti autossa kaikenlaista puhuttavaa ja tämä alkoi vaikuttaa lupaavalta. Olo ei ollut vaivaantunut vaan ehkä tavallaan hieman kihelmöivän kiehtova ja jännittävä. Kumpikin taisi mielessään pohtia mitä ilta toisi tullessaan.
Poikkesimme myös haukkaamassa pientä syötävää ja sen jälkeen hän katsoi minua hymyillen silmiin, piti pienen hiljaisuuden ja arvasin hänen miettivän jotain. Lopulta hän sanoi: "Vaikutat kyllä niin mukavalta ja luotettavalta kaverilta, että enköhän uskalla sinulle hotelliyön tarjota". Niinpä ajelimme hotellille ja buukkasimme itsemme sisään. Konserttiin oli vielä hetki aikaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti