Edellisen hieman oudon kesällä tapahtuneen puumatapaamisen jälkeen meni ehkä pari kuukautta kun olin taas löytänyt netistä kirjoittelukaveriksi uuden naisen joka oli iältään jotain neljän- ja viidenkymmenen väliltä. Elettiin siis syksyn pimeneviä iltoja ja olin hänen kanssaan kirjoitellut sähköpostin ja chatin kautta noin pari viikkoa.
En ollut tästä jutusta mitenkään hirveän innostunut sillä jo kirjoitellessa tuntui, että yhtäläisyyksiä edelliseen yritykseen oli turhankin paljon. Voisiko tämäkään siis onnistua. Ketään muutakaan ei vain oikein tuntunut netin kautta löytyvän ja taisin tuolloin tuntea aika paljon yksinäisyyttäkin. Syksy oli tullut, opiskelut jatkuivat, illat alkoivat pimentyä ja naisrintamalla oli tosi hiljaista. Tämä kirjoittelututtavuuteni asui sentään vähän lähempänä eli noin 50 kilometrin päässä, mutta hänkin asui kahden lapsensa kanssa. Tällä kertaa lapset olivat hieman nuorempia eli kouluikäisiä tyttöjä.
Taisi olla sitten lauantai-iltapäivä kun istui taas koneella chattailemassa hänen kanssaan. Jonkin aikaa kirjoiteltuamme hän alkoi ehdottelemaan, että "tule käymään vaikka vaan kahvilla meillä". En ollut oikein innostunut kun tiesin hänen lastensakin olevan kotona. Ei ollut kyllä oikein mitään muutakaan mielenkiintoista sille viikonlopulle ja vähitellen aloin harkitsemaan reissua. 50 kilometriä ei hirveän pitkä reissu olisi ja tiedossa olisi ainakin juttuseuraa. Hirvitti kyllä toisaalta kun parin tonnin kesäautoni moottori oli alkanut vähän oireilemaan ja tiedossa olisi 50 kilometriä pilkkopimeää moottoritietä molempiin suuntiin.
Lopulta sovittiin, että lähtisin autolla liikenteeseen. Jo menomatkalla kuulostelin auton jokaista ääntä, että mitenkähän tässä käy. Olin saanut varsin selkeät ajo-ohjeet heidän rivitalonsa pihalle ja pian olinkin perillä. Pilkkopimeällä pihalla sitten soittelin hänelle ja näinkin yhden oven avautuvan ja naisen kävelevän luokseni. Ihan mukavanoloiselta punatukkaiselta naiseltahan tämä vaikutti. Hän oli pukeutunut hyvin rennosti villapuseroon ja vaikutti muutenkin aika huolettomalta tyypiltä. Juttelimme hetken autoni vieressä ja hän sanoi, että "odotetaan hetki kun tuo naapurin muija aina kyylää". En ollut vielä itse huomannutkaan, että myös naapurin ovesta oli joku tullut ulos tupakalle ja tähyili koko ajan meitä. Pihapiiri oli aika mielenkiintoisen oloinen mitä nyt pystyin sitä pimeässä näkemään. Olisikohan ollut jonkun vanhan teollisuusyrityksen puiset rivitalomaiset työsuhdeasunnot. Sellainen mielikuva minulle ainakin jäi paikasta.
Naapuri sai tupakkansa poltettua, meni sisään ja niinpä mekin hipsimme asuntoon. Siellä kaksi ala-asteikäistä tyttöä katseli kissan kanssa telkkaria ja kurkki minua uteliaana. Menimme naisen kanssa keittiön pöydän ääreen ja hän laittoi kahvia tippumaan. Kämpässä huokui melko boheemi ja suurpiirteinen elämäntapa, tiskejäkin oli keittiössä melkoinen läjä. Kahvia hörpittiin ja kaikenlaista jutunjuurtakin keksittiin. Tytöt kävivät välillä kysymässä äidiltään jotain ja edelleen katselivat minua uteliaana.
Jossain vaiheessa poikkesin vessassa ja ajatuksissani mietin mitä tuon valkoisen pesukoneenkin päällä voisi ehkä tehdä naisen kanssa. Kylppärissäkin oli vähän joka nurkassa paljon tavaraa ja varsin ahdasta.
Vähän myöhemmin nainen alkoi ehdottelemaan tytöille nukkumaanmenemistä, mutta kouluikäisten innolla pistivät vähän. Pohdiskelin mielessäni tilannetta ja kaikenlaisia toiveita kyllä latisti se, että melko pienessä asunnossa taitaisi kuitenkin olla kahdet pienet ja uteliaat korvaparit seinän takana kuuntelemassa mitä touhuaisin heidän äitinsä kanssa. Ei oikein innostanut.
Niinpä aloin harkitsemaan kotimatkalle lähtöä. Naisen kanssa kyllä puhuttiin, että tytöt ovat aina välillä isänsä luona viikonloppuisin ja että jatkettaisiin kirjoittelua ja voitaisiin tavata uudemmankin kerran. Nyt kuitenkin hyvästeltiin ja lähdin kotimatkalle.
Kotimatkalla oli kyllä koko matkan sellainen tunne, että missä vaiheessa autoni hyytyy kokonaan ja välillä piti vähän tiputtaa vauhtiakin kun moottori alkoi niin kuumentumaan. Kotiin asti kuitenkin selvisin ja huokasin syvään kotipihassa. Tulisiko tästä jutusta mitään enempää, sitä jäin miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti